Tämän kevään tapahtumista syntyy lähes itsestään kokonainen juhlatarjoilu! Aloitimme toukokuussa voileipäkakuista, jatkoimme kesäkuussa täytekakkuihin ja nyt kesän viimeisinä viikkoina juhlapöytä täydentyy raikkailla alkoholittomilla juomilla.
Vaikka kutsuimme illan herkkuja kesäjuomiksi, maistuvat ne tietenkin ympäri vuoden. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin lämpimänä kesäpäivänä, kun lasin täyttää jääpaloilla ja kaataa päälle itse tehdyn, raikkaan juoman.
Tällä kertaa oppaanamme toimi Thomas, jonka johdolla valmistimme kolme hyvin erilaista juomaa: riisistä ja mantelista tehtyä horchataa, mansikka-minttuista agua frescaa sekä kokonaisista sitruunoista valmistettua sitruunajuomaa. Bonusjuomaksi syntyi vielä helppo raparperilimu.
Tarkkoja mittoja ei tarvita
Jo pöydälle nostetut raaka-aineet herättivät ihastusta. Tuoreet mansikat tuoksuivat niin herkullisilta, että ensimmäiset ”ihana tuoksu!” -kommentit kuultiin saman tien. Myös tuore minttu kiersi nenältä toiselle ihasteltavana.
Thomaksen tärkein ohje illan juomien valmistukseen oli yksinkertainen: otetaan herkullisia aineksia ja yhdistellään niitä oman maun mukaan “vähän miten sattuu”.
Näissä juomissa ei siis välttämättä tarvitse tuijottaa desilitran mittoja. Vettä, makeutta ja mausteita voi lisätä vähitellen ja maistella matkan varrella. Samalla yhdestä perusohjeesta voi tehdä lukemattomia erilaisia versioita.
Juomat ovat myös todella helppoja valmistaa. Illan työläin tuttavuus oli horchata, jonka raaka-aineet pitää laittaa likoamaan jo edellisenä iltana. Thomas olikin valmistellut kotona sekä valmiin juoman että yön yli lionneen seoksen, jonka pääsimme viimeistelemään yhdessä.
Horchata – riisiä, mantelia ja kanelia
Horchata on Keski- ja Latinalaisessa Amerikassa tunnettu juoma, josta löytyy lukuisia erilaisia versioita. Meidän versiomme valmistettiin riisistä, mantelista ja kanelista.
Pohjaksi käytettiin noin kaksi desilitraa valkoista riisiä ja puolitoista desilitraa mantelijauhoa. Mantelijauhon sijaan voi käyttää myös kokonaisia manteleita, jotka jauhetaan hienoksi. Mukaan lisättiin kaksi kanelitankoa ja lämmintä, mutta ei kiehuvaa vettä.
Riisiksi sopii oikeastaan mikä tahansa valkoinen ruokariisi. Meidän juomassamme käytettiin jasmiiniriisiä, mutta pohdimme, että myös esimerkiksi riisihiutaleet voisivat toimia. Kaupan riisijauhoakin voi kokeilla, joskin lopputuloksesta saattaa tulla voimakkaammin riisin makuinen.
Ainekset liotetaan yön yli jääkaapissa, ja ne blendataan seuraavana päivänä ennen tarjoilua hienoksi massaksi mantelitankoineen päivineen. Ennen kuin laitat seoksen jääkaappiin, kanattaa tietysti odottaa, että seos jäähtyy. Yön aikana myös kanelitangot pehmenevät ja luovuttavat makuaan seokseen, ja nekin siis blendataan muiden ainesten kanssa..
Siivilöinnissä erotetaan varsinainen juomapohja riisi-mantelimassasta. Nesteeseen lisätään vettä ja sokeria oman maun mukaan, kunnes koostumus ja makeus ovat sopivia.
Horchataa voi maustaa kanelin lisäksi esimerkiksi vaniljalla tai kardemummalla. Maustaminen on helppoa: mausteet voi yksinkertaisesti jättää juomaan hautumaan ja antaa ajan tehdä tehtävänsä.
Älä heitä riisimassaa pois
Siivilään jäävää riisi-mantelimassaa ei kannata heittää biojätteeseen, siitä saa nimittäin keiteltyä mainion puuron tai vellin.
Massan voi blendata vielä kerran hienommaksi ja keittää veden ja sokerin kanssa puuron tapaan. Veden määrää säätelemällä lopputuloksesta saa joko paksumpaa puuroa tai juoksevampaa velliä. Näin horchatan valmistuksessa ei käytännössä synny hävikkiä lainkaan.
Ja miltä se maistuu? Aivan joulupuurolta!
Kokonainen sitruuna lasiin
Seuraavaksi valmistimme juoman, joka on Kallion Uusissa Martoissa jo vanha tuttu: kokonaisista sitruunoista tehtävän sitruunajuoman.
Juomaan käytetään kaksi mielellään luomulaatuista sitruunaa – kuorineen, valkoisine osineen kaikkineen. Sitruunat pilkotaan pienemmiksi lohkoiksi ja blendataan veden kanssa mahdollisimman hienoksi.
Thomas antoi myös varsin havainnollisen määritelmän sopivalle lopputulokselle: ”Kun ikenet eivät enää irtoa suusta, on hyvä.” Pelkkä sitruunatiiviste on siis melkoisen tujua tavaraa!
Meidän pieni sporttiblenderimme joutui sitruunoiden kanssa hieman koetukselle, joten jatkoimme hienontamista sauvasekoittimella. Lopulta seoksesta tuli pehmeää ja tasaista.
Kuoret ovat tässä juomassa oleellinen osa makua. Niissä on runsaasti aromaattisia öljyjä, jotka tekevät juomasta kunnolla sitruunaisen. Myös kuoren valkoinen osa kannattaa pitää mukana, sillä se tuo juomaan sille ominaista täyteläistä, lähes kermaista rakennetta.
Sitruunaseos siivilöidään, mutta massaa ei kannata puristella voimakkaasti siivilää vasten. Silloin valkoisista osista voi irrota juomaan liikaa karvautta.
Siivilöityyn sitruunatiivisteeseen lisätään suunnilleen saman verran vettä sekä noin desilitra sokeria. Lopullisen makeuden ja vahvuuden voi jälleen säätää oman maun mukaan – tai jättää juoman hieman vahvemmaksi ja lantrata sitä suoraan lasissa.
Jos hapokkuutta haluaa pehmentää, juomaan voi lisätä myös aivan pienen määrän ruokasoodaa.
Sitruunastakaan ei tarvitse syntyä hävikkiä
Myös sitruunajuoman valmistuksessa siivilään jäävälle massalle löytyy käyttöä. Aromaattinen sitruunamassa sopii esimerkiksi kakkuun, jonka ohjeessa käytetään kokonaisia sitruunoita.
Jos massan aikoo käyttää leivontaan, sitruunoista kannattaa poistaa siemenet jo ennen blendaamista, sillä hienonnettunakin ne voivat tuoda kakkuun karvautta.
Näin yhdestä sitruunasta saadaan hyödynnettyä lähes kaikki – ensin juomaan ja loput leivontaan.
Agua fresca syntyy mansikoista ja mintusta
Illan kolmas varsinainen juoma oli raikas mansikka-minttu-agua fresca. Nimensä mukaisesti agua fresca on käytännössä hedelmillä, marjoilla tai muilla raaka-aineilla maustettua raikasta vettä.
Meidän versiossamme makua antoivat tuoreet mansikat ja minttu. Mansikat perattiin ja blendattiin mintun kanssa hienoksi, minkä jälkeen joukkoon lisättiin vettä sopivassa suhteessa.
Mansikoiden ansiosta juomaan ei välttämättä tarvitse lisätä lainkaan sokeria. Jos agua frescan valmistaa happamammista marjoista tai hedelmistä, makeutta voi tietenkin lisätä oman maun mukaan.
Juoma on myös hyvä tapa hyödyntää hieman pehmenneitä marjoja, jotka eivät enää ole kauneimmillaan juhlapöydän koristeena. Tietenkin kannattaa aina tarkistaa, että marjat ovat edelleen kunnossa eivätkä pilaantuneita.
Valmiin juoman voi halutessaan siivilöidä, mutta sileäksi blendattuna se maistuu mainiosti sellaisenaankin.
Bonuslasillinen: maailman helpoin raparperilimu
Kolmen varsinaisen juoman lisäksi pääsimme maistelemaan bonusjuomaa: raparperilimua.
Sen valmistaminen ei juuri voisi olla helpompaa. Thomas oli keittänyt raparperista valmiiksi siirappia, jota lisättiin vichyn joukkoon.
Raparperisiirappi syntyy keittämällä raparperia kokoon, lisäämällä sokeria ja antamalla seoksen kiehua hiljalleen noin puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Lopuksi siirappi siivilöidään.
Siirappia voi sitten lisätä kuplaveteen juuri niin paljon kuin omaan makuun sopii. Jääpalat lasiin, raparperisiirappia pohjalle, vichyä päälle – ja kesäjuoma on valmis.
Maisteluraati valitsi suosikkinsa
Kun kaikki juomat olivat valmiina, siirryimme D-aseman sisäpihalle leppoisalle piknikille. Aurinko painui välillä pilveen, mutta hyvä seura ja nyyttäriherkut pitivät tunnelman korkealla.
Päätimme tehdä juomien maistelun lähes ammattimaisen tastingin tapaan ja edetä miedoimmasta voimakkaampiin makuihin. Aloitimme kevyestä mansikka-minttu-agua frescasta, jatkoimme sitruunajuomaan ja päätimme kierroksen täyteläiseen horchataan.
Tuomaristo oli lopulta varsin yksimielinen: sitruunajuoma nousi illan suosikiksi.
Kaikki juomat saivat kuitenkin runsaasti kiitosta. Horchata oli lähes kaikille uusi tuttavuus ja samalla mauista ehkä jännittävin. ”Tämähän on ihan kuin nestemäistä riisipuuroa!” Ja tämä oli siis kehu.
Istuimme elokuisessa illassa ulkona, maistelimme itse tehtyjä juomia ja nautimme nyyttäriherkuista sekä hyvästä seurasta. Kesä alkoi jo kääntyä kohti loppuaan, mutta laseissa se maistui vielä vahvasti.
Mikä sen parempaa?